Vesilahden Visa, Pöytyän Urheilijat ja Tolkis Bollklubb – siinä kolme komeaa kyläseuraa huomattavasti suurempien kasvattajaseurojen rinnalla. Salibandyliittokin julkistaa nykyään kasvattajaseurojen nimet MM-kisajoukkueiden pelaajalistalla ja haluaa näin korostaa pienempien seurojen arvokasta työtä myös huippu-urheilu eteen. (>>> Salibandyliiton uutinen ja pelaajalista sekä ottelut- ja lähetysajat)
Listan tärkein sarake on luonnollisesti itse pelaajat: kaksikymmentä erityisen lahjakasta tyttöä, jotka kovalla työllä ja poikkeuksellisilla ominaisuuksilla ovat raivanneet tiensä ikäluokkansa maailman parhaimpien joukkoon. Tämän hienon saavutuksen takana on lukemattomia leiripäiviä, testejä ja harjoitusotteluja sekä huikea määrä kilometrejä kotimaassa ja ulkomailla. Kaikki kunnia näille huippuyksilöille!
Jokaisen pelaajan takana on kuitenkin myös kasvattajaseura ja sitä kautta juuri sen seuran perinteet ja historia. ToBK-kasvatin taustalla näkyvät niin Ekin ja Hassen jääpallomenestykset kuin Stigon, Peterin ja Måtin pitkä hallinto- ja toimitsijavastuu. Otteissa ilmenee myös Lilliksen rakkaus (kroketti)lajiin, Callen, Jannen ja Tonyn valtava työmäärä seuran eteen sekä Kimmenin peitot, Antin sinnikkyys ja Fjuunen fyysisyys. Ehkä saamme jopa nähdä Pirinen-kikan tässäkin turnauksessa? Tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Kasvattajaseura-termin ruotsinkielinen nimi ”Moderklubb” nostaa esille toisen todella tärkeän voimavaran. Ilman äitejä ei nimittäin olisi toimivaa seuratoimintaa. Annea, Anne-Majta ja muita ToBK-äitejä on nähty mm. pelikentillä, kenttien laidoilla, turnauskioskeissa ja hallitustehtävissä ja tietenkin kotona hoitamassa huushollia pelien ja harjoitusten aikana.
Kiitos kaikille pitkäaikaisesta tuesta! Seura tosiaankin kasvattaa, etenkin hyvä seura!
